Minä..

Vaikka tälle blogille ei oo nyt kesällä kovin paljon ollu aikaa niin silti huomaan, että tästä on tullu itselleni kovin tärkeä harrastus. Ihan omaksi iloksi tätä pidän, mutta silti te seuraajat olette tosi tärkeässä asemmassa. Vähän yllätyinkin, että aikoinaan niin moni jäi seuraamaan tällaisen tavallisen ihmisen tavallisia juttuja ;) Kiitos jokaisesta kommentista blogiin, instaan tai sähköpostiin. Ne on luettu ajatuksella läpi ja on jokainen ollu tosi tärkeitä.

Uusia lukijoita on tullut hiljalleen mukaan ja ajattelinkin vähän taas kertoa, kuka täällä blogin takana on. Aiheet kun heittelee laidasta laitaan ja kirjoitan lähinnä siitä, mikä just silloin konetta avatessa mielessä sattuu olemaan. Aika pieni osa siitä normaalista elämästä tai omista ajatuksista tänne blogiin edes päätyy, vaikka vähän päiväkirjamaisesti olenkin tätä välillä kirjoitellut. Näillä linjoilla jatketaan edelleen. Jaetaan aina se, mikä milloinkin hyvältä tuntuu :)

No, Millainen on Ruut? Kysyin muuten joskus äidiltäni, että mikä mun nimi olisi jos olisin ollut poika. No, ei hän muistanut ja annettakoon se anteeks. Mun vanhemmat sai mut ihan kamalan nuorina ja ehkä siinä vaiheessa ei kovin moni asia mieleen jääny. Ruut on ihan kiva nimi, mutta se yhdistettynä hankalaan sukunimeen on opettanu mut tavaamaan aina molemmat nimet kun tuntuu, ettei kukaan osaa niitä kirjoittaa ;) 

Olen reilu kolmekymppinen nainen, joka on asunu lähes koko elämänsä Keski-Suomessa. Ihan pikkuriikkistä jaksoa Itävallassa tuskin otetaan huomioon. Lapsena asuttiin kahden kosken välissä ja järvi ja vesi on tärkeitä juttuja. Lapsuudesta ei sen enempää. Minä, sisarukset ja naapureiden lapset pienellä kylällä pienessä koulussa. Kivaa oli!

Olen meidän suvun lapsenlapsista vanhin ja siksi kai tottunut aina huolehtimaan kaikista, jopa silloin kun ei tarvis. Kuka muu tunnustaa huolehtivansa siitä, että oma isä on nyt varmasti käyny vessassa, kun seuraavaan vessataukoon on vielä aikaa ;) Yritän opetella tästä pois, mutta vaikeaa se on. Siksi kai työ opettajana ja päiväkodissa oli aika itsestäänselvyys joskus..

Harrastukset on ollu mulle nimenomaan harrastuksia ja asioita, joista saa hyvän mielen ja olon. Oon soitellu pianoa, laulanu kuorossa, tehny käsitöitä, käyny kuntosalilla, ratsastanu, hiihtäny, pelannu fribaa, lukenu saksaa, bloggaillu yms. Joitakin noista edelleen ja jotkut on vaan jotenkin jääny. Joku mun ystävä totes joskus, että kirjahyllystä näkee, millaiset asiat kiinnostaa. No, itse tykkään lukea ihan vaan hömppäkirjoja, omien ajatusten vastapainoks ;)

Lapsesta saakka olen ollut aika sosiaalinen. En se porukan äänekkäin ihminen, mutta jotenkin mun on vaan ollu helppo tutustua ihmisiin. Viihdyn ystävieni kanssa ja jokainen on omalla tavallaan mulle tosi tärkeä! Tähän ikään mennessä ystäviä on monia. Hyvinkin erilaisista ympyröistä ja siitä olen todella onnellinen.

Myös oma suku on tärkeä ja olen oikea sukuihminen, joka huolehtii siitä, että kerran kesässä on ainakin kaikki sukulaiset kierrettävä läpi ja talvisinkin muistetaan pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Ne on kumminkin niitä just mun omia ihmisiä, joiden kanssa oon saanu/joutunu aina elämään ;)

Välillä ajattelen, että omassa elämässä ei oo tapahtunu paljon mitään, kun ei edelleenkään ole lapsia, ei koiraa, omakotitaloa ja farmariautoa ;) Kukas niistä ei haaveilis? Sitten taas muistutan itselleni, että kaikkien ei tarvi mennä ihan samoja reittejä ja siitä huolimatta voi olla hyvä elämä. Itse ainakin yritän nauttia just tästä vaiheesta. Vielä voin ja saan mennä ja tehdä mitä haluan ja milloin haluan.

En ota elämää itsestäänselvyytenä. Muutaman ystävän hautajaiset, läheisten murheet ja sairastelut yms on opettanu siihen, että elämässä voi tapahtua mitä vaan. Oma elämä ei aina ole ollu niin helppoa ja jo pelkästään sen takia, että on syntyny fyysisen vamman kanssa, eikä nää viimeaikaiset sairastelut ihan helpoimmasta päästä olleett nekään. Uskon silti, että ne vaikeudet tekee meistä vähän vahvempia ja muokkaa meistä just omanlaisia tai ainakin toivon niin ;)

Just nyt elän uudenlaista syksyä. Vielä en tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joku päivä mua odottaa uusi työ ja uudenlainen arki. Sitä ennen on vielä käytävä tohtoreilla ja saatava lupa palata työelämään. Nyt kumminkin haluan keskittyä tähän hetkeen. Aion jatkaa kodin remontoimista ja kohta toivottavasti sisustamista. Aion nauttia arkisista päivistä rakkaiden ihmisten kanssa. Aion myös edelleen tuskastella sen kanssa, miksi haluan isona tai stressata turhanpäiväisistä asioista kuten hiuksista ja siitä, ettei ole mitään kivaa vaatetta tässä vaatekaapissa.

Vaikka luonteeltani olen joskus vähän liiankin syvällinen, osaan myös tarvittaessa muuttua hyvinkin pinnalliseks ;) Onhan se kiva, että voi hankkia ympärilleen ihania tavaroita, ostella uusia laukkuja tai lakkailla kynsiä, mutta kyllä ne kaikista tärkeimmät asiat on silti jotain ihan muuta. Kaikkea sopivasti sekaisin on tämä nainen ja just nyt hyvin onnellinen (vaikkakin vähän väsynyt) sellainen.

Kuvat mökiltä viikonloppuna. 

Ruut