Minulla on ikävä sinua..

Ikävä, ikävöidä. 

Tuntuu, että tässä elämässä on saa aina olla ikävöimässä. Toisaalta olo on hyvinkin onnellinen, että elämässä on niinkin tärkeitä ihmisiä, että heitä ikävöidessä voi oikeasti tuntua siltä aivan kuin sydämeen sattuisi.. 

Kun olin pieni serkkuni asuivat Itävallassa ja kävivät aina vain kesäisin Suomessa. Välillä vuosi tuntui hyvinkin pitkältä ja kesän lähestyessä ikävä kasvoi ja oli hyvinkin vaikea odottaa päivää, milloin he taas meille tulisivat. Yksi serkuistani asui Jyväskylässä ja itse vielä nuorempana hieman kauempana ja vaikka näimme useinkin oli toista jo aika pian ikävä. Koirani kuoltua kesti monta vuotta, että en tuntenut enää ikävää sitä ihanaa karvapalloa kohtaan. Muuttaessani Wieniin ja tajutessani, että sieltä en ihan heti pois tulisi tuntui ikävä Suomessa olevia ihmisiä kohtaan aivan kamalalta. Usein ikävöin muualla asuvia ystäviäni ja yllättävän usein heitä, jotka lähellä ovat, mutta aikaa näkemiseen ei ole ollut tai sitten melkein viikottain ikävöin ihan vaan siskoni perhettä, jos en ole heitä muutamaan päivään nähnyt ;) Tänään ikävöin omaa rakasta, joka viettää viikonloppunsa ihan muualla ja yritän keksiä kaikkea mahdollista, että aika kuluisi nopeammin ja ajattelisin jotain ihan muuta.. 

Nykyään tosin ei pitäisi valittaa. Muistissa ovat vielä ne ajat, kun piti odotella kirjeitä tai suunnitella hyvin tarkka aika puhelinsoitolle. Oli muuten jotenkin jännää miettiä, että miltä se ystävä/serkku tms näyttääkään, kun sitten viimein pitkän ajan jälkeen taas kohdotaan. Toista se on nyt, kun toiseen saa jo pelkästään puhelimen avulla näköyhteyden lähes aina halutessaan ja viestejä, kuvia yms voi lähetellä pitkin päivää, viikkoja tai vuosia. Tosin ei ne siltikään ole ihan sama juttu kuin se oikeasti näkeminen ja toisen lähellä oleminen.. 

No, ettei täällä ihan mentäisi kovin synkäks niin kohta pitäisi olla valmistautumassa illanviettoon. Lähdetään tyttöporukalla ulos syömään ja se jos mikä auttaa ikävään. Meidän oli muuten aikomus tänä aamuna mennä Sepänaukiolle myymään vähän kirpparijuttuja, mutta sade yllätti. Tuli kumminkin herättyä kuudelta ja aamupalatreffit neljän naisen kanssa autossa keskustassa jäivät varmasti mieleen pitkäksi aikaa. 

Kahvin ja päikkäreiden voimalla iltaa kohti. 

Mukavaa lauantaita myös sinne teille!

Ruut