Kuinka paljon voi kuvailla kukkia ilman että se alkaa häiritsemään? Tuntuu, että melkein joka postaukseen tekisi mieli laittaa joku kukkakuva ja äskenkin kävin vaan hetken seisomassa pihalla ja katselemassa, että mitä sinne on taas kasvanut, niin nättiä niin nättiä!
Tänään kumminkin vuorossa pianojuttuja. Sähköpianoni on nyt ollut minulla muutaman vuoden ja en voi kyllä sanoa, että sitä ihan joka päivä soittelisin. Tämä on ehkä harrastuksista se epäsäännöllisin. Olen silti niin onnellinen, että vanhempani joskus pienenä ekaluokkalaisena pianotunnille veivät. Muistan vielä, kuinka innoissani soitin Keinua ehkä sata kertaa peräkkäin ja eiku oli yleisin sanani tai sen, miten odottelin, että sormeni kasvaisivat ja saisin ne ylettymään oktaaviin itse ilman opettajan avustusta..
Sisutuksen kannalta piano on välillä niin hankala tai tietenkin sellainen akustinen versio nyt olisi vähän kauniimpi, mutta veisi sitten taas enemmän tilaa. Flyygelistä puhumattakaan. Akustinen minulla tosin on, mutta se on toistaiseksi säilössä vanhempieni luona. Haluan säästää naapureiden korvia ja omassa pianossani kätevää on juusi se, että pystyn säätelemään äänenvoimakkuutta. Kovin montaa kohtaa tässä kodissa ei ole, mihin piano sopisi ja alunperin olin suunnitellut sen toiselle seinälle. Tällöin johdot yms olisivat menneet paremmin televisionkin suhteen, mutta tiedättehän jos joku ei miellytä silmää yhtään niin sitten vaan on keksittävä muita ratkaisuja ;)
Tuolla se nyt kumminkin on, nurkassa. Viimeiset päivät sitä olen taas ahkerasti soitellut ja olipa mukavaa kun löysin kirpparilta muutaman nuottikirjan lisää.
Tämä päivä on ollut vähän raskas, joten taidankin uppoutua vähäksi aikaa soittelemaan. Mulla on muuten etsinnässä pianotuoli. Sellanen ihan vähän korkeampi kun tuo nykyinen. Mieleistä ei ole tullut vielä vastaan..
Mukavaa alkanutta viikkoa teille.
Ruut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti