Palovaroitin. Yhtenä sunnuntaina tulin kotiin ja palovaroittimeni piippaili, että patterit ovat lopussa. Anteeksi vain naapureille, jotka ehkä kuuntelivat piippailua koko viikonlopun.. Kiipesin penkille ja repäisin koko varoittimen irti katosta. Oli pakko lähteä heti seuraavana päivänä kauppaan. Ne, jotka minut tuntevat tietävät, että täällä ollaan hieman neuroottisia tuon tulen suhteen ;) Hellaa käytän edelleen harkiten (niiden ruusun oksien takia, jotka siis onnistuin sinne sisään tiputtamaan ja olen ihan varma, että ne siellä syttyvät palamaan) ja kynttilöitä en uskalla makuuhuoneessa poltella, jos en siellä ole. Saatan myös käydä tarkistamassa vielä illalla ennen nukahtamista, että tuikkukipot ovat varmasti kylmenneet ;) Hyvähän se on olla varovainen, eikös? :)
Harri Koskisen Kupu- palovaroitin oli mielestäni oikein kaunis yksilö kattooni. Olin ostavinani sen vähän vaaleamman harmaan, mutta olinkin vahingossa ottanut tumman version.. No, oikein kaunis on sekin ja ehkä sopiikin tänne vaaleata paremmin.
Nyt kynttilät palamaan ja Putous- katsomo valmiiksi. Mukavaa lauantaita!
ps.
Anteeksi tämä ehkä hieman tylsä aihe tänään, mutta parempaan en pystynyt ;)
Ruut
Täällä samanlainen tulineurootikko :)
VastaaPoistaMun pahimmat pelot olikin kerran käydä toteen kun keittiössä säilytyksessä ollut (!) trampoliini oli pyörähtänyt imuroidessani hellaa vasten ja tökännyt levyn päälle. Minä imuroin tyytyväisenä olohuoneessa kun hellan päällä olleet nektariinit muovirasioineen sulivat kiinni keraamiseen tasoon... Voi elämä että säikäytti!
uskon! tuohan olis ihan kamala tilanne!! kiva kuulla, että meitä on muitakin :) pelätään yhdessä..
Poista