Nyhtöleipää ja ajatuksia omasta isästä

Jos siellä vielä tuskaillaan, mitä tarjota isille, niin tässä yksi vaihtoehto.. 

Nyhtöleipä

1 maalaisleipä

1 dl basilikanlehtiä

3-6 valkosipulinkynttä

1rkl hienonnettua timjamia

1/2 dl öljyä

1/4 tl suolaa

150g raastettua gruyérejuustoa

leikkaa maalaisleipä viipaleiksi niin, että leipäsiivut jäävät pohjasta kiinni. Pinnalle sellainen ristikko- kuvio. Sekoita kaikki aineet keskenään (hienonna basilika) ja työnnä seos sormin leipäruutujen väleihin. Kääri leipä alumiinifolioon ja nosta uunipellille. Paista 200 asteessa 10 min. Avaa folio ja jatka paistamista vielä 8-10 minuuttia, kunnes juusto on saanut heiman väriä. 

                                                                         

Kokoonnuttiin viikolla muutaman kerran ystäväporukalla ja herkuteltiin. Uusin tuttavuus meille nyhtöpossun ystäville oli nyhtöleipä. Erittäin helppo tehdä. Kätevä myös siitä, että sen voi valmistaa jo aamulla ja paistaa sitten vasta kun vieraat tulevat. Jos tykkäätte valkosipulista, yrteistä ja juustosta, suosittelen kokeilemaan! Maistui ihan jokaiselle, myös lapsille.. No, valkosipulia tuli ehkä laitettua vähän liikaa ja tuntuu, että tuoksun sille edelleen, mutta flunssa ainakin alkaa olla ohitettu :)

Tänään vietetään isänpäivää ja mielessä on toki eniten just se oma isä, mun isi. Voin rehellisesti sanoa, että mulla on oikeasti maailman paras isä ja se on ollut sitä ihan jokaiselle meistä sisaruksista. Mun isä ei oo ehkä ihan niin nuori, kun itse kuvittelee olevansa, mutta hyvin nuori silti ;) Hän tykkää moottoripyöristä ja lakuista. Hän kuuntelee musiikkia välillä niin kovaa, että korvissa soi ja soittaa rumpuja. Lomilla ja vapaalla hän osaa nauttia oleilusta (sen verran, mitä äiti antaa). En tunne ketään muuta, kuka vois aurinkorannalla viihtyä hämärässä hotellihuoneessa peiton alla kirjaa lukien ihan koko päivän, vaikka ulkona paistais aurinko ja muut oleilis rannalla. Kovin usein hän ei vapaalla ole. Mun isä ajaa rekalla päivät ja yöt ja sit iltasin just ennen nukahtamista saattaa vielä lukea jotain autolehteä ja katsella rekan kuvia. Muistoissa säilyy varmasti aina ne hetket, kun olin lapsena sairaalassa ja hassuteltiin yhdessä, eikä pelottanu ihan niin paljoa.. Tai sitten se, kun lähdettiin juhliin ja iskä kreppas lähes aina mun hiukset ja teki sen hyvin hellästi, ettei hiuksiin vaan satu ;) Tai se, kun hän opetti mut ajamaan autoa ja vei mut kapealla kinttupolulle keskellä talvea ja käski kääntämään auton.

Just tänään voin vaan olla hyvin kiitollinen siitä, että minulla on isä ja vaikka ei enää yhtä usein nähdä, tiedän hänen olevan silti jossain päin Suomea. Hyvää isänpäivää omalle rakkaalle isälle ja kaikille muille isille, tää on teidän päivä!

Ruut