sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Sunnuntaijuttuja





Hyvää ensimmäistä adventtia.

Täällä otetaan rennosti. Viime viikolla löysin Kodin 1 nuo siniset Annon pellavatyynyliinat ja  nyt on sitten sinistä ihan jokaisessa tyynyssä. Tyynynpäälliset toki täällä vaihtuvat aika tiuhaan, varsinkin noissa tyynyissä, missä nukutaan. Tämä hieman sinisempi petaus on mielestäni ihan kivaa vaihtelua valkoisen ja mustan rinnalle.

Yöpöydällä odottelee vino pino kirjoja. Kiitos kirjakerhojen. Tykkään kirjoista ja olenkin aika monta vuotta johonkin kirjakerhoon kuulunut.. Ongelma on nyt ollut se, että unohdan perua kirjoja ja välillä niitä tuntuu tulevan vähän liikaakin. Ratkaisin tämän niin, että lopetin jäsenyyteni. Nämä kirjat luettuani alan käymään taas kirjastossa ja tiedän mitä ensi kesänä Harjun kirpparilla taas myyn ;)

Nyt toinen kuppi kahvia. Toivottavasti sielläkin saadaan nauttia rauhallisesta sunnuntaista.

Ruut

torstai 26. marraskuuta 2015

Any day spent with you is my favorite day





Ei sitä kovin suuria tarvitse, että olo on hyvin onnellinen. Joulutorttuja, juustoja ja hyvää seuraa. Monta tuntia siinä istuttiin ja juteltiin. Tämän ihmisen kanssa juttu ei vaan tunnu koskaan loppuvan. Yhdessä tehtiin töitä 4-vuotta ja totuttiin siihen, että pystytään päivittäin asioita jakamaan tai vaan toisen seurassa olemaan. Jos ennen nähtiin noin 30 tuntia viikossa ja nykyään kerran kuukaudessa, niin voitte vaan kuvitella, että siinä on muutama juttu varastossa näitä kohtaamisia varten. Työkaverista on tullut yksi tärkeimmistä ystävistä ja se on ihanaa se.

Arjen mukavia hetkiä.

Mukavaa torstaita sinne.

Ruut


keskiviikko 25. marraskuuta 2015

tämän vuoden kortit



Sunnuntaina vietettiin Jyväskylässä joulukadun avajaisia ja paikalla oli aika monta ihmistä itseni lisäksi. Nyt kun joulu sitten virallisesti on avattu täälläkin voin hyvillä mielin kirjoitella joulujutuista.

Eilen hankin jo muutaman joululahjan ja joulukortit ovat tekstiä vaille valmiit. Tein tuollaiset hyvin yksinkertaiset kortit (joihin muuten niihinkin sai aika monta tuntia kulumaan aikaa). Mustaa vesiväriä, sivellin ja valkoiset korttipohjat, muuta ei tarvittu. Kysyin vielä A:lta, että mitä täti paperille teki, että siitä nyt varmasti ymmärtää, mitä kuva esittää. Tosin osaan kyllä kuvitella isovanhempieni ilmeen, kun he kortin saavat. Tuollaisia mustia viivoja, eikä yhtään väriä. Idean löysin Pinterestiä selaillessani. Tänä vuonna kun halusin tehdä jotain hieman helpompaa. Viime vuonna leikatessani niitä satoja pieniä tähtiä eivät kortintekijän ajatukset kovin jouluisia olleet. Tänä vuonna saavat ystäväni kortteja, joita tehdessä on ajateltu hyviä ajatuksia :)

Isovanhempani olivatkin täällä maanantaina kylässä ja kyllä heillä riitti ihmeteltävää. Tauluja, joissa on tekstiä, isoja kahvikuppeja, Marimekon astioita, vaaleaa sisustasta yms. Ajat ovat sisustusrintamalla muuttuneet.

Mukavaa keskiviikkoa sinne teille!

Ruut

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Snow day





Hei vaan ja mukavaa sunnuntaita. Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, ne oli tärkeitä ne <3 Sanoin palaavani asiaan heti seuraavana päivänä ja vielä paperipusseista puhumaan. No, muutaman päivän hiljaisuuden jälkeen paperipussit on taas vähän vähemmän mielessä ja saatte tyytyä näihin tän aamun talvisiin kuviin. Näissä mua kyllä häiritsee tosi paljon tuo valahtanut lampaantalja tuossa kiikkutuolin päällä, mutta katselkaa vaikka tuota kuusta tuolla takana ;)

Niin se vaan lumi tuli ja on kyllä niin kaunista! Viikonloppu on tähän saakka ollutkin hyvin mukava. Aika on kulunut ystävien ja sukulaisten seurasta nauttien. Tämän aamun olen sitten viettänyt tuolla ulkona lumihommissa. Lapio vois olla seuraava ostos tähän taloon. Vielä viime viikolla olin jo ihan valmis pakkaamaan matkalaukun ja lentämään johonkin lämipimään, mutta tänä aamuna ulos katsellessa tuli olo, että voi kun pääsisi johonkin pohjoiseen. Lapsena vietettiin lähes joka talvi aikaa jossain hiihtokeskuksessa Lapissa. Aikuisena kaikki matkat on tehty etelään, joten vielä joskus olisi kiva päästä käymään siellä pohjoisemmassa osassa Suomea.

Nyt takaisin keittiöön ja lämmintä juomaa kuppiin. Jotkut pelotteli, että tää flunssa saattaa kestää sen 8 viikkoa. Itselläni nyt kaks takana ja olo alkaa olla hiukan epätoivoinen. Tämäkin päivä kuluu siis taas ihan lepäillen. Mukavaa ja leppoista sunnuntaita myös sinne!

Ruut

torstai 19. marraskuuta 2015

Mä oon mä ja sä oot sä


Tässä mä oon. Yli vuos sairaslomaa takana ja millainen vuosi se onkaan ollut. En olis uskonu, jos joku olisi vuosi sitten sanonu, että vielä vuodenkin päästä tuut olemaan kotona. Välillä on niin hyvä, ettei ihan kaikkea voi tietää etukäteen.

Vuosi kotona kuulostaa varmasti aika monen korvaan ihanalta ajalta ja onhan se myös sitä, mutta sairaana ei ihan jokainen päivä oo lomaa. Alku oli rankkaa, kun kukaan ei oikein tienny, että mikä tätä naista oikeasti vaivaa ja oliko kivut merkki jostain ihan muusta. Kyllä siinä tuli lääkäri jos toinenkin aika tutuks ja aina en edes tienny, että mitä nyt tutkitaan tai sitten en vaan jaksanu ottaa selvää. Aika monenlaista lääkäriä on tullut tavattua ja ei aina niin rohkaisevia kommentteja kuultua. Mun paras ystävä muistutti mua jossain vaiheessa, että muistaisin, että oon Ruut, enkä vaan potilas. Hän myös kertoi, että on valmis lykkimään mua vaikka pyörätuolissa kirpparihyllyjen välissä, jos tarve niin vaatis. En hetkeäkään epäile, etteikö hän sitä tekis ja kyllä usein kaupassakin ihmiset katto kun mä kävelen ihan ilman ostoksia ja ystäväni on viimesillään raskaana ja kantaa omat ja mun ostokset ihan vaan siks, kun en saa kantaa mitään painavia juttuja..

Jos jotain on oppinu niin sen, että selkä on aika tärkeä tässä meidän kropassa. Se, että mun oma ei enää oikein toimi kunnolla ei johdu siitä, ettenkö olis ollu tarpeeks hyvässä kunnossa tms vaan ihan jostain muusta, johon en oikein itse voi vaikuttaa. Tulevaisuus on edelleenkin avoinna ja päivä kerrallaan sitä elellään. Saatan edelleenkin maata lähes liikkumattomana sängyssä monta tuntia kun sattuu niin paljon, etten voi liikkua ja sitten taas toisena päivänä oon innoissani tekemässä vaikka mitä kun just silloin ei satu. On asioita, joita en voi koskaan tehdä tai joita en tule koskaan saavuttamaan, koska mun kroppa ei anna siihen mahdollisuutta ja ne asiat pitää vaan hyväksyä.

Kaikesta huolimatta elämä on hyvää ja tulevaisuus tuntuu valoisalta. Jos kaikki meneen nyt hyvin niin pääsen vuoden alussa kokeilemaan uudenlaista työtä ihan uusissa kuvioissa ja voitte vaan kuvitella, kuinka sitä odotan. Toisaalta oon kyllä tottunu aika hyvin tähän kotoiluunkin ;) Eilen mua nauratti kun meidän kässäpiirissä juteltiin, että mitä ihmisille kuuluu. Töitä, töitä ja kiirettä on se yleisin vastaus. No, mä oon kattonu nyt Homelandia ja laitellu kotiin joulua ja lukenu muutaman kirjan. Unohtamatta sitä, että saatan herätä vasta 11 ja iltapäivään mennessä oon silti saattanu nukkua jo yhet päikkärit tai sit vaan ollu päivän kahveilla ties kuinka monessa paikassa ;)

Se miks aloin tätä kirjottamaan niin on osaks ihan vaan siks, että haluan muistaa tän ajan sitten joskus vuosienkin päästä ja sit nää vaan tuli jotenkin mieleen kun luin aamulla Facebookista jonkun #sairaankaunis- kertomusta omista jutuistaan. Eikä nää mitään salaisuuksia oo. Ihan vaan tavallisen ihmisen hieman erilaista arkea.

Meillä jokaisella on ne omat vaikeudet ja omanlainen elämä ja eipä sitä kukaan voi tietää, mitä elämä eteen tuo. Tärkeämpää on kumminkin se, että vaikka olis niitä vaikeuksia niin huomaa myös ne ilot, koska niitä ainakin mun elämässä on niin paljon enemmän kun näitä huonoja juttuja. Niistä tää blogikin lähes aina kertoo. Arjen mukavista jutuista, kauniista asioista (ja esineistä) ja mun elämän hyvistä hetkistä. Sekin pitää muistaa, että myös nämä on vaan pieni osa sitä omaa elämääni ja omia ajatuksiani.

Eletään tätä elämää ja iloitaan siitä mitä ollaan. Huomenna taas juttua paperipusseista, ettei tää menis liian vakavaks ;)

Mukavaa torstaita <3

ja ps. Tuo takki mikä mulla on tuossa kuvassa on ehkä paras takki ikinä. Lämmittää, suojaa sateelta ja on täydellinen just tällasille ilmoille! Takkirakkautta ensisilmäyksellä. 

Ruut

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Löytöjä





Muistan vielä, että muutama vuosi sitten keittiössä oli pöydän ympärillä mustat ehkä Ikean halvimmat tuolit, joissa jaksoi istua just sen ajan, kun ruokaa lautasella oli. En oikein tiedä, että missä vaiheessa kiinnostuin enemmän tuoleista. Syytän tästä osaltaan blogeja. Toinen toistaan kauniimpia kuvia keittiöstä ja sen tuoleista. Silloin ajattelin, että ehkä joku vuosi minullakin on kivat tuolit, joilla on hyvä istua.

Tämä projekti vaati kärsivällisyyttä. Rahapussi ei antanut periksi ostaa ihania tuolia uutena ja päätin jo alussa, että kirppareilta ne on lyödyttävä, vaikka siihen menisi kuinka kauan. Nyt pari vuotta myöhemmin homma on paketissa. Keittiössä on pöytä, joka muuten sekin "uusi". Äitini löysi sen 20 eurolla ja yhdessä se kunnostettiin. Myös ensimmäiset tuolit, Wieniläistuolit löysi siskoni. Tämä oli vähän tällainen yhteinen projekti. Usein tulee pyydettyä ystäviään ilmoittamaan, kun joku asia/esine vastaan tulee, jota itse sillä hetkellä etsii.. Kaksi Wieniläistuolia, yksi Artekin ja viimeisin löytö tämä kuvassa näkyvä Ilmari Tapiovaaran Fanett. Tämän löysin viime viikonloppuna ja voi kun siitä tykkään. Kaikilla näillä hintaa yhteensä 55 euroa!!! Pienien paikkakuntien kirpputorit ovat välillä täynnä löytöjä!

Tuolin lisäksi kuvissa mun uudet Ale-Makasiinista hankitut mukit. Sieltä tekee myös löytöjä ;)

Mukavaa keskiviikkoa!

Ruut

tiistai 17. marraskuuta 2015

Retkihommia









Viikonloppuna käytiin retkellä. Maisemat olivat lähellä kotia, jossa olin suurimmaksi osaksi lapsuuteni viettänyt. Olen tainnut joskus kertoakin, että olen asunut kahden kosken välissä. Kosken rannalla ja metsissä on tullut vietettyä paljon aikaa. Tosin sitä ei ehkä uskoisi, kun minut tapaa. Aika painava syy pitäisi olla, että valitsisin teltan, enkä hotellia ja tuota nuotiotakaan en ihan heti ehkä syttymään saisi. Luonto, retkiseura ja eväät, niistä nautin silti.


.. ja tässä tällainen täydellinen viikonlopun kuva. Ei täällä aina niin hehkeitä olla, tosin tässä blogissa aika harvoin muutenkaan panostetaan näihin asukuviin ;) Hiukset kampaamatta, villasukat ja mahdollisimman mukavat vaatteet. B ja minä vähän huilailtiin retken jälkeen. B odottelee ruokaa ja päikkäreitä ja itse yritin kerätä voimia. Pienetkin retket saavat edelleen tämän naisen ihan äärettömän kipeäksi. Se harmittaa, mutta mikäs tuossa oli lepäillessä. Eikä mulla oikeastaan ollu vaihtoehtoja kun tää pikkuinen on aika päättäväinen. Se tunkee väkisin syliin ja näyttää puhelinta ja sanoo murrr. Tähän tyyppiin ei mitkään harhautukset tms toimi. Tiikeripelit käyntiin, mielellään heti ;)

Ruut

maanantai 16. marraskuuta 2015

tämän aamun tunnelmia


Tässä teille tunnelmaa maanantaille..

Tämän aamun harmaus sai luvan riittää ja oli pakko hakea kuusi varastosta. Nyt sitten täällä istun kynttilänvalossa ja ihailen kuusta.  Vielä en ole tavannut muita, joilla kuusi jo olisi, mutta täytyyhän jonkun tehdä kumminkin se aloite.

Viikonloppu oli hyvä ja paljon ehdittiin tehdä kaikenlaista. Uutiset maailmalta eivät taas niin hyviä olleet ja niitä varmasti jokainen on ehtinyt pohtia. Päivät menee kaikesta huolimatta eteenpäin ja niin taas alkoi uusi viikko. Täällä ollaan edelleen hieman flunssaisena. Kurkkukipu ja yskä tuntuvat olevan sitkeässä nyt ja aika monelta olen kuullut samaa. Rauhallinen maanantai saa siis luvan jatkua..

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Ruut

torstai 12. marraskuuta 2015

lempparijuttuja


Tässä kuvassa muutama lempparijuttu just nyt. Kaakelilaatta, Nappula-kynttilänjalka ja kirpparilta joskus löytynyt pieni maljakko.

Muita ihania juttuja.

sisko
sen pojat
sen poikien jutut
(voiko heitä kehua liikaa)
ystävät
perhe ja suku
tulevaisuus. töiden aloitus.
pitkät puhelinkeskustelut niiden kanssa, joita ei niin usein näe
rauhalliset kahvihetket niiden lähellä olevien kanssa
nauraminen niin että vatsaan sattuu
mun "uus" auto, sillä on vaan jotenkin niin mukava ajaa
kynttilät ja niiden tuoksu
punaviini, pienet suolaiset ja juustot
suklaa
saunominen
kupillinen kahvia ensimmäiseksi aamulla
ja se rauhallinen aamiainen lehteä lukiessa
raikas ilma aamun lehteä hakiessa tai muuten vaan ulkoillessa
joulujuttujen suunnittelu
puhtaat lakanat
hyvä musiikki
valokynä
hyvä kirja
hauskat telkkariohjelmat
tää blogi
valokuvaus
lämmin takki
lemppari collarit, joita oli pakko ostaa toisessakin värissä
onnellisuus
elämä

Tiiättekö, joskus sitä on vaan hyvä miettiä, että mitä kaikkea mukavaa tässä elämässä onkaan. Nämäkin vaan ihan vaan muutama mainitakseni. Tänä aamuna kuului vierestäni "Ruut-täti, mähän sanoin, että kaikki päättyy lopulta flunssaan" Aika surkealta kuulosti pieni A, joka oli koko yön uikuttanut nukkuessaan.. Siinä aamupalalla ollessamme hän äkkiä pidätteli itkua ja nousi pöydästä ja kiipesi syliin. "Nyt tarviin halin". No, niin tarvii tätikin välillä..

Ruut


keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Latvatähti





Aika monta vuotta on tässä kodissa menty joulukuusella ilman latvatähteä.  Ehkä osittain siksi, että en ole sellaista aivan sopivaa löytänyt, en ennen tätä. Viime vuonna joulun jälkeen jostain blogista tämän kauniin tähden huomasin. Tähti löytyy Valona Desing by Elina Mäntylä ja on siis Suomalaista käsityötä ja tehty suomalaisesta koivusta. Aika pian tähden kyllä joulun jälkeen unohdin, mutta nyt se taas tässä syksyllä jostain esiin tuli ja päätin sen myös itse hankkia. Täytyy kyllä sanoa, että se on todella kaunis ja jotenkin ihanan herkkä. Maltan tuskin odottaa, että sen saan kuuseen laittaa.

Mitäs mieltä siellä ollaan, joulukuusi latvatähdellä vai ilman?

Ruut


tiistai 10. marraskuuta 2015

Pikkuisen erakon ajatuksia




Mun uudesta kodista on rannalle vain muutama askel. Aika useana päivänä otan ne askeleet ja ihan vaan katselen järveä ja nautin siitä, että ympäriltä ei kuulu yhtään mitään. Saan vaan olla siinä kauniin maiseman äärellä omien ajatusten kanssa, se on ihanaa se.

Olin tänään ystäväni luona, joka asuu myös tässä kunnassa ja yhdessä pohdittiin sitä, että erakoidutaanko me ihan kokonaan, kun keskustassakin tulee käytyä nykyään ehkä kerran viikossa ja sitten on jo mukava palata tänne pois kaikesta vilskeestä. En tiiä onko tää kovin huolestuttava piirre vai pitäiskö tästä oikeasti vaan nauttia. Tiedän, että oon aina ollu sellanen mökki-ihminen ja nyt kun elämä on siirtyny tänne, jossa (melkein) voin kuvitella olevani joka päivä mökillä, niin onhan se aika kivaa.

Toisaalta oon kyllä varma, että viimeistään lumipyryjen tullessa saattaa mieleen hiipiä muutama painokelvoton ajatus, kun tuleva työpaikka ja ne isommat kaupat on siellä vähän kauempana. Ainakin mun ystävä laitteli tänään kuvan, jossa pohjosemmassa oltiin jo ihan lumen keskellä. Älä tule lumi tänne ihan heti..

Nää kuvat on muutama päivä sitten otettu. Tää syksy on kyllä ollu vaan jotenkin niin hieno. Aurinkoa ja ihania ilmoja! No, nyt saadaan sit nauttia näistä harmaista päivistä. Päiväkodissa viimeiset vuodet työskennelleenä vesisade ei onneksi kovin pahalta tunnnu ja vaatteita ulkoiluun löytyy varmasti oli keli mikä hyvänsä, joten nyt pieni lenkki ja sitten saunaan.

Mukavaa iltaa teille. Kaupunkeihin ja maaseuduille!

Ruut

maanantai 9. marraskuuta 2015

Lisää kodikkuutta I Desenio





Vaikka olisi jo kaikki tavarat paikoillaan, ei koti tunnu ihan niin kodikkaalta, jos seinät ovat aivan tyhjillään. No, ehkä nykyään on myös sellaisia koteja, mutta itse ainakin tykkään, että kotona on edes muutama taulu.

Pääsin joku aika sitten valitsemaan Deseniolta kotiin uusia printtejä. Tämä yhteistyö tulikin sopivasti. Kaikki pinnat kun tässä kodissa oli vihdoin saatu valmiiksi.

Olohuoneen harmaan Tunto-maalilla maalatun seinän haluan tässä kodissa jättää ihan ilman tauluja. Seinä on itsessään jo kaunis. Tv-tason päälle olen kumminkin etsinyt jo jonkin aikaa taulua. Tekstitauluja tässä kodissa on ja niitä olisi ollut Deseniollakin, vaikka minkälaista. Halusin kumminkin jotain muuta kuin tekstiä, jotain taidetta. Taidetta löytyi, monenlaista ja niistä olikin vaikea valita. Tähän Dancer-kuvaan ihastuin kumminkin heti. Jotenkin todella kaunis ja herkkä kuva.

Simplicity- printti taas oli se, jota olin jo jonkin aikaa käynyt ihailemassa. Tämä onkin suosikkini kaikista tauluistani. Ennen pianon yläpuolella ollut Keep Calm- printti tuntui tässä asunnossa jotenkin liian hallitsevalta. Kaipaan näköjään tänne tällaisia rauhallisempia tauluja.

Keittiöön kaivattiin myös taulua. Aika kauan mietin keittiötaulujen välillä ja lopulta päädyin tällaiseen yksinkertaiseen, joka ei kovin tulisi esiin tuolta purkkien seasta, mutta toisi silti jotain pientä ilmettä. Ranska ei kielenä itselleni ihan kovin suosikki ole ja mieluummin olisin ehkä saman taulun ottanut saksaksi, mutta tykkään tästä silti todella paljon.

Mitäs tykkäsitte? Joko teiltä löytyy samoja tauluja vai onko Deseniolla joitain muita suosikkeja? Itse voisin kyllä vielä muutaman printin sieltä kotiini ottaa, mutta just nyt tuntuu, että täällä on tauluja ihan tarpeeksi. Silti käyn välillä niitä salaa ihailemassa.

Nyt vielä pari kukkaa tänne, niin alkaa olla valmista ;) Mukavaa alkanutta viikkoa teille!

Ruut


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Nyhtöleipää ja ajatuksia omasta isästä



Jos siellä vielä tuskaillaan, mitä tarjota isille, niin tässä yksi vaihtoehto.. 


Nyhtöleipä

1 maalaisleipä
1 dl basilikanlehtiä
3-6 valkosipulinkynttä
1rkl hienonnettua timjamia
1/2 dl öljyä
1/4 tl suolaa
150g raastettua gruyérejuustoa

leikkaa maalaisleipä viipaleiksi niin, että leipäsiivut jäävät pohjasta kiinni. Pinnalle sellainen ristikko- kuvio. Sekoita kaikki aineet keskenään (hienonna basilika) ja työnnä seos sormin leipäruutujen väleihin. Kääri leipä alumiinifolioon ja nosta uunipellille. Paista 200 asteessa 10 min. Avaa folio ja jatka paistamista vielä 8-10 minuuttia, kunnes juusto on saanut heiman väriä. 

                                                                         

Kokoonnuttiin viikolla muutaman kerran ystäväporukalla ja herkuteltiin. Uusin tuttavuus meille nyhtöpossun ystäville oli nyhtöleipä. Erittäin helppo tehdä. Kätevä myös siitä, että sen voi valmistaa jo aamulla ja paistaa sitten vasta kun vieraat tulevat. Jos tykkäätte valkosipulista, yrteistä ja juustosta, suosittelen kokeilemaan! Maistui ihan jokaiselle, myös lapsille.. No, valkosipulia tuli ehkä laitettua vähän liikaa ja tuntuu, että tuoksun sille edelleen, mutta flunssa ainakin alkaa olla ohitettu :)

Tänään vietetään isänpäivää ja mielessä on toki eniten just se oma isä, mun isi. Voin rehellisesti sanoa, että mulla on oikeasti maailman paras isä ja se on ollut sitä ihan jokaiselle meistä sisaruksista. Mun isä ei oo ehkä ihan niin nuori, kun itse kuvittelee olevansa, mutta hyvin nuori silti ;) Hän tykkää moottoripyöristä ja lakuista. Hän kuuntelee musiikkia välillä niin kovaa, että korvissa soi ja soittaa rumpuja. Lomilla ja vapaalla hän osaa nauttia oleilusta (sen verran, mitä äiti antaa). En tunne ketään muuta, kuka vois aurinkorannalla viihtyä hämärässä hotellihuoneessa peiton alla kirjaa lukien ihan koko päivän, vaikka ulkona paistais aurinko ja muut oleilis rannalla. Kovin usein hän ei vapaalla ole. Mun isä ajaa rekalla päivät ja yöt ja sit iltasin just ennen nukahtamista saattaa vielä lukea jotain autolehteä ja katsella rekan kuvia. Muistoissa säilyy varmasti aina ne hetket, kun olin lapsena sairaalassa ja hassuteltiin yhdessä, eikä pelottanu ihan niin paljoa.. Tai sitten se, kun lähdettiin juhliin ja iskä kreppas lähes aina mun hiukset ja teki sen hyvin hellästi, ettei hiuksiin vaan satu ;) Tai se, kun hän opetti mut ajamaan autoa ja vei mut kapealla kinttupolulle keskellä talvea ja käski kääntämään auton.

Just tänään voin vaan olla hyvin kiitollinen siitä, että minulla on isä ja vaikka ei enää yhtä usein nähdä, tiedän hänen olevan silti jossain päin Suomea. Hyvää isänpäivää omalle rakkaalle isälle ja kaikille muille isille, tää on teidän päivä!

Ruut





torstai 5. marraskuuta 2015

Hakuna Matata.




Leffailta.

Vai pitäisikö sanoa leffapäivä x2. Oltiin jo kauan mietitty, että ehkä meidänkin olisi aika katsoa Frozen. Leffailtaa suunniteltiin jonkin aikaa ja popparit ostettiin kaappiin odottamaan oikeaa hetkeä. Tällä viikolla vihdoin päästiin leffaa katsomaan. A jaksoi hyvin tunnin ja sen jälkeen hän vain poistui paikalta ;) Vähän jäi harmittamaan, että miten elokuva päättyy.. Seuraavana päivänä jatkettiin taas. Ei tietenkään siitä mihin oltiin jääty vaan ihan alusta. Eilen sitten vihdoin päästiin leffan loppuun ;) Hyvä leffa oli ja muutaman kerran kun sitä noin peräkkäin katselee niin alkaa ne laulutkin päässä soimaan.

Ollaan siskon kanssa katsottu yhdessä pienenä monet leffat, aina uudestaan ja uudestaan. Kaunotar ja Hirviö, Tuhkimo, Pocahontas, Pieni merenneito, Leijonakuningas yms. Vieläkin osataan ne laulut niistä lähes ulkoa ja varmaan osat vuorosanoistakin. Aika harvoin tulee lapsille suunnattuja elokuvia noin itsekseen katseltua, mutta onneksi siihenkin on taas mahdollisuus. Aika vanhaksi tuntee tämä täti itsensä, kun muistan edelleenkin sen, kun meillä vuokrattiin ensimmäinen videonauhuri. Se haettiin silloin R-kioskilta ja maksoi 50 markkaa pitää sitä vuorokausi. Äitini haki sen kun olin kipeänä kotona ja Halinalleja katselin silloin. Viimein saatiin ostaa se koko laite itsellemme, kun oltiin ainoat tuossa pienessä kylässä, jotka sitä enää vuokrattiin. Ne oli erilaisia aikoja ne.

Kuvissa leffahetkeen valmistautumista ja leffahetken aikana tapahtuneita juttuja ;) Just nyt A tykkää olla kameran edessä ja lähes jokaisesta hetkestä pitäisi ottaa kuva, mutta kaikki kuvat eivät tänne blogiin kuulu ja tässäkin halusin vaan vähän valaista näitä tunnelmia. Ehkä ihan heti ei olla tällä porukalla elokuvateatteriin menossa, mutta jo eilen siitä vähän juteltiin, että millainen paikka se oikein on.

Nyt, oikein mukavaa torstaita ja toivottavasti huoletonta sellaista :)

Ruut

maanantai 2. marraskuuta 2015

Minun vuoroni loistaa?




Joko siellä on palauduttu viikonlopun juhlista? Vai vietittekö pyhäinpäivää rauhallisesti kotona? Aika moni blogiystävä taisi suunnata kohti Helsinkiä ja Indiedaysin juhlia nyt viikonloppuna. Se oli omakin tarkoitukseni vielä viikko sitten, mutta syksyn ensimmäinen flunssa piti aika tiukasti sängyssä tämän naisen.

Vähän pääsin onneksi uloskin. Lauantaille ostettiin liput Juha Tapion keikalle ja hyvin jaksoin, vaikka kuumetta taisi vähän olla. Olosuhteista huolimatta oli hetken just sellanen olo, että tää elämä on hyvää ja mä oon ihan hyvä tyyppi ;) Hirveen lempeältä ja positiiviselta vaikutti koko Juha ja luulen, että hän sai aika monet muutkin hyvälle tuulelle.  Livekeikat ne on vaan hyviä ja aika monilla on tullut tänäkin vuonna käytyä. Eilinen menikin sitten kokonaan sängyssä ja tämä päivä luultavasti samoin. Olo on sen verran kipeä ja kuumemittarissa lukemat ei ainakaan laskenu ole. Kasa kirjoja, Netflix ja lehdet, eiköhän niillä pärjää. Eilen illalla yksi ystävä pyörähti vielä tuomassa leipomaansa kääretorttua, kiitos <3

Mukavaa alkanutta viikkoa ja marraskuuta!

Ruut