tiistai 10. marraskuuta 2015

Pikkuisen erakon ajatuksia




Mun uudesta kodista on rannalle vain muutama askel. Aika useana päivänä otan ne askeleet ja ihan vaan katselen järveä ja nautin siitä, että ympäriltä ei kuulu yhtään mitään. Saan vaan olla siinä kauniin maiseman äärellä omien ajatusten kanssa, se on ihanaa se.

Olin tänään ystäväni luona, joka asuu myös tässä kunnassa ja yhdessä pohdittiin sitä, että erakoidutaanko me ihan kokonaan, kun keskustassakin tulee käytyä nykyään ehkä kerran viikossa ja sitten on jo mukava palata tänne pois kaikesta vilskeestä. En tiiä onko tää kovin huolestuttava piirre vai pitäiskö tästä oikeasti vaan nauttia. Tiedän, että oon aina ollu sellanen mökki-ihminen ja nyt kun elämä on siirtyny tänne, jossa (melkein) voin kuvitella olevani joka päivä mökillä, niin onhan se aika kivaa.

Toisaalta oon kyllä varma, että viimeistään lumipyryjen tullessa saattaa mieleen hiipiä muutama painokelvoton ajatus, kun tuleva työpaikka ja ne isommat kaupat on siellä vähän kauempana. Ainakin mun ystävä laitteli tänään kuvan, jossa pohjosemmassa oltiin jo ihan lumen keskellä. Älä tule lumi tänne ihan heti..

Nää kuvat on muutama päivä sitten otettu. Tää syksy on kyllä ollu vaan jotenkin niin hieno. Aurinkoa ja ihania ilmoja! No, nyt saadaan sit nauttia näistä harmaista päivistä. Päiväkodissa viimeiset vuodet työskennelleenä vesisade ei onneksi kovin pahalta tunnnu ja vaatteita ulkoiluun löytyy varmasti oli keli mikä hyvänsä, joten nyt pieni lenkki ja sitten saunaan.

Mukavaa iltaa teille. Kaupunkeihin ja maaseuduille!

Ruut

4 kommenttia:

  1. Itsekin olen alkanut nauttia yhä enemmän kotoilusta, mökkeilystä ja rauhallisuudesta. Ihan mummona täällä :D Upeita maisemia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummoilu on kyllä ihan kivaa, etenkin vielä silloin kun tietää, että täältä johonkin tarvittaessa pääsee ;)

      Poista
  2. Luonto ja rauha ovat hyviä asioita! Täällä myös tarhantäti, joka lataa akkujaan luonnossa :)

    VastaaPoista