Siskoni löysi kaupasta pikkuisen posliinisen bambin ja itseäni jäi melkein harmittamaan etten ostanut samanlaista. Ajattelin silloin, että Pentikin poroissa on minulle jo tarpeeksi eläimiä yhteen asuntoon. Tänään aloin miettimään, että missä vaiheessa posliiniesineet ovat taas tulleet takaisin? Ja minä, joka lapsena innokkaasti niitä keräilin, lupasin itselleni etten enää koskaan niitä kodissani halua nähdä.. Onko mieleni muuttunut? Voiko olla, että vuosien päästä huomaan taas kirjahyllyni olevan täynnä erilaisia pieniä posliiniesineitä? ( Joita olisi muuten kamala pyyhkiä pölyistä.. mitenkähän äitini on aikoinaan sen homman hoitanut?)
Muutenkin sitä aina välillä huomaa, että joku asia saattaa olla aluksi hyvinkin kamala tai jotain asiaa ei halua tehdä, ei halua muuttaa johonkin, mennä töihin johonkin tai hankkia jotakin.. ja sitten eräänä päivänä huomaa tehneensä juuri niin kuin aikoinaan vannoi ettei koskaan tekisi.. näin on käynyt! Olenko ainoa?
Loppuun kuva vuosien takaa. "Vaikka olisi mikä, niin meidän perheeseen ei oteta koiraa".. nuo olivat äitini sanoja.
(Toivoin tosin silloin Berhandilaista, joten ihan toive ei toteutunut, mutta villakoiramme Detta oli seuranamme 10 ihanaa vuotta <3 ).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti