muistoja

Eilen vietettiin mun läksiäisiä työkavereiden kanssa ja muisteltiin menneitä vuosia. Monenlaista on koettu yhdessä. Niin minustakin vain jossain vaiheessa tuli oikea päiväkodin täti. Muistan kun 6-vuotta sitten tuon työn aloitin. Olin juuri tullut takaisin Suomeen ja siellä sitä sitten seisoin jo päiväkodin pihassa minä, joka en edes lapsena ollut koskaan hoidossa. Täysin uusi ja ihmeellinen maailma. Alussa kaipasin kovasti takaisin koulumaailmaan, mutta hiljalleen työ vei mukanaan. Aika nopeasti opin hyvin taitavaksi kerrospukeutujaksi ja nukkarit, napa- ja sukkalukot tulivat osaksi sanavarastoani. Opin myös, että päiväkodin tädit ovat muutakin kuin Marimekon raitapaitoja käyttäviä aina yhtä iloisia ja ideoita täynnä olevia ihmisiä ;) En edelleenkään omista sitä raitapaitaa, vaikka se mukavalta varmasti päällä tuntuisikin, mutta loruja ja lauluja on aika moneen tilateeseen, askarteluista puhumattakaan. Kestää varmasti hetki, että täti minussa hiljenee. Ehkä joku päivä en enää laske lapsia, missä vain satun olemaan tai huolehdi siitä, onko joku ystävistäni nyt varmasti käynyt vessassa ;)

Paljon hyviä muistoja. Näitä hauskoja tätejä tulee kyllä ikävä. Tosin kaikkein suurin ikävä tulee olemaan niitä lapsia. Ilman niitä tämä työ olis ollu hyvin erilaista ;) Lapset oli miettiny mua viikolla ja sain itsetehdyn kirjasen täynnä ihania kuvia ja ajatuksia <3 ja lisäks muutama "totuus" minusta. Ehkä olis aika keksiä uusia kampauksia? ;)

Mukavaa lauantaita

Ruut