Sekalaista settiä

Elämäntilanteiden muuttuessa omat aivot tuntuvat käyttäytyvän oudosti. Muistan aikoinani kun muutin Itävaltaan ja unohdin kaikki tunnusluvut. Ne kun sattuvat olemaan vain omassa päässäni ja kyllä siinä aika monia viikkoja meni, että ne sinne palautuivat. Tai vaikka se kun meille saapui koira kotiin ja tuntui, että ei pysty tekemään mitään, kun ajatukset ja kaikki tekemiset pyörivät koiran ympärillä. Tuli jotenkin levoton olo, vaikka kyseessä oli hyvä asia. Entä sitten se, kun oikein rakastuu ja unohtaa syödä ja nukkua ja viikot kuluvat jossain ihme sumussa.. 

Nyt en tiedä, että mikä vaihe täällä on menossa, mutta päässä on niin paljon kaikkea, että huomaan sen muuttavan omia toimintatapojani ja vaikuttavan kaikkeen muuhunkin. Tosin en ole koskaan ajatellut olevani ihminen, jolla olisi sen kummempia rutiineja elämässä ja toisaalta sopeudun kyllä yllättävän nopeasti uudenlaisiin toimintatapoihin. Ihan äkkiä minun tekee mieli omenoita, joita en normaalisti koskaan syö. Yksi päivä otin jopa lisää mutakakkua ystäväni sitä tarjotessa! Aamun lehti, joka on ollut niin tärkeä osa aamujani on useina aamuina jäänyt laatikkoon ja olen sen sieltä vasta iltapäivällä hakenut. Ei ihan kovin suuria juttuja, mutta vähän oudolta tuntuvat :) Ruut, missä olet?

Vähän ehkä sekavasti selitetty, mutta jotenkin nämä asiat ovat pyörineet omassa päässä ja ne nyt oli näköjään pakko jakaa myös teille näin heti aamusta, kun pää on muutenkin vähän hatara :) En kumminkaan tässä tämän enempää ehdi selittää, koska äitini tuli juuri ovesta sisään ja täällä taisi alkaa joku koko kodin siivousoperaatio. Tarvitseeko joku muu tehokasta siivoojaa? ;) Tarkoituksena on tänään yhdessä vähän suunnitella noita pihajuttuja, koska joillakin siitä hommasta on vähän enemmän kokemusta kuin minulla. Oikein mukavaa torstaita sinne!

Ja nää kuvat. Niissä niitä omenoita ja uusi lehti, joka oli tänä aamuna aika iloinen yllätys postilaatikossa (kun en sitä postia eilen hakenut). 

Ruut