lauantai 28. helmikuuta 2015

muistoja







Eilen vietettiin mun läksiäisiä työkavereiden kanssa ja muisteltiin menneitä vuosia. Monenlaista on koettu yhdessä. Niin minustakin vain jossain vaiheessa tuli oikea päiväkodin täti. Muistan kun 6-vuotta sitten tuon työn aloitin. Olin juuri tullut takaisin Suomeen ja siellä sitä sitten seisoin jo päiväkodin pihassa minä, joka en edes lapsena ollut koskaan hoidossa. Täysin uusi ja ihmeellinen maailma. Alussa kaipasin kovasti takaisin koulumaailmaan, mutta hiljalleen työ vei mukanaan. Aika nopeasti opin hyvin taitavaksi kerrospukeutujaksi ja nukkarit, napa- ja sukkalukot tulivat osaksi sanavarastoani. Opin myös, että päiväkodin tädit ovat muutakin kuin Marimekon raitapaitoja käyttäviä aina yhtä iloisia ja ideoita täynnä olevia ihmisiä ;) En edelleenkään omista sitä raitapaitaa, vaikka se mukavalta varmasti päällä tuntuisikin, mutta loruja ja lauluja on aika moneen tilateeseen, askarteluista puhumattakaan. Kestää varmasti hetki, että täti minussa hiljenee. Ehkä joku päivä en enää laske lapsia, missä vain satun olemaan tai huolehdi siitä, onko joku ystävistäni nyt varmasti käynyt vessassa ;)

Paljon hyviä muistoja. Näitä hauskoja tätejä tulee kyllä ikävä. Tosin kaikkein suurin ikävä tulee olemaan niitä lapsia. Ilman niitä tämä työ olis ollu hyvin erilaista ;) Lapset oli miettiny mua viikolla ja sain itsetehdyn kirjasen täynnä ihania kuvia ja ajatuksia <3 ja lisäks muutama "totuus" minusta. Ehkä olis aika keksiä uusia kampauksia? ;)

Mukavaa lauantaita

Ruut

6 kommenttia:

  1. Suloinen muistaminen! Ihania nuo elämänohjeet ja lasten "totuudet" =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä mieluinen :) ja voi, mitä kaikkea lapset olivatkaan sanoneet :D

      Poista
  2. Apua, miten ihania tekstejä! Itse en tosin uskaltaisi kysyä samanlaista palautetta omilta yläkoululaisilta asiakkailtani ;)...

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuus, mitä muistoja työpaikasta<3 Lapset on niin huippuja! Haikeaa aivan varmasti jättää oma rakas työ, työkaverit sekä pikkuiset<3 Tsemppiä jättimäinen määrä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viivi. On se haikeaa, mutta tsemppien ja ystävien avulla pääsee hyvin eteenpäin. Toki tähän liittyy myös tää ikävä puoli, joka tekee hommasta erityisen hankalan, mutta eteenpäin mennään ja en yhtään epäile, että joku päivä löytäsin vielä kivan työn, sit kun sen aika taas joskus on :)

      Poista